Tempoajattelu II - Pyhä Kolminaisuus

Koen tempoilu-urani olevan risteyksessä. Takana on kahdet WTOC:t ja kaksi sijoitusta 7 parhaan joukkoon, mutta lajin terävin huippu on silti kaukana. Huipulle pääsy vaatii työtä ja viimeviikkoina olen punninnut kuinka kovasti haluan nousta korkeimmalle korokkeelle. Mutta mitä pitäisi tapahtua jotta nousisin podiumilta askeleen korkeammalle? Pohdintaa lienee syytä jatkaa pilkkomalla tempo-suoritus osiin.

Suunnistuksen Pyhä Kolminaisuus voitaneen kirjoittaa sanoin Suunnitelma-Ennakointi-Havainnointi. Ennakointi ja havainnointi löytyvät sellaisenaan myös onnistuneesta temposuorituksesta. Huipputasolla kartasta luetaan yhdellä silmäyksellä riittävästi yksityiskohtia, joiden avulla luodaan mielikuva rastipisteestä (ennakointi). Tämän jälkeen luodaan silmäys maastoon ja havainnoidaan, onko rastiympyrän keskipisteen ja rastimääritteen osoittamassa paikassa rastilippu (havainnointi).

Edelliset lauseet voi pilkkoa avainsanoiksi - tällä hetkellä koen tärkeimmiksi "yhden silmäyksen", "riittävät yksityiskohdat" ja "rastiympyrän ja -määritteen osoittaman paikan". Näiden yläpuolelle tempo-suorituksen palikat -talossa sijoittuu "suorituksen hallinta" ja talon perustaksi "luottamus omaan tekemiseen". Näistä neljä ensimmäistä ovat harjoiteltavia ominaisuuksia ja itseluottamus tulee onnistumisten kautta. Mutta miten tempokartanluku poikkeaa tavallisesta suunnistuksesta?

"Riittävät yksityiskohdat" on määreenä suhteellinen ja eroaa vahvasti jalkasuunnistuksen pyrkimyksestä minimoida luettavien kohteiden määrä. Jalkasuunnistuksessa sujuvan ja nopean etenemisen edellytys on rastivälin onnistunut yleistäminen - huippusuunnistajat pystyvät usein yksinkertaistamaan pitkänkin rastivälin muutamaan seurattavaan kohteeseen. Jalkasuunnistuksen kaltainen karttakuvan yleistäminen ei ole tempossa aina mahdollista. Kartta edellä -tyyppinen suunnistus on suurimmalle osalle huippusuunnistajista tehokkain tapa edetä, joka mahdollistuu riittävällä ennakoinnilla ja tiedolla siitä missä olen kulkenut ja kuljen. Tempossa vastaava ennakointi ei ole mahdollista rajoitetun näkökentän vuoksi ja ilman pre-kilpailun menetelmiä asemapaikan lukitseminen on usein paras mihin kilpailijalla on edellytyksiä ennen tehtäväsektorin paljastamista. Myös ratasuunnittelun pyrkimys samaistusvirheen luomiseen luo ristiriidan yleistämiskysymyksen suhteen. Uskon suuren osan huipputempoilijoista lähestyvän tehtävänratkaisua maasto edellä -tyyppisellä kysymyksenasettelulla. Olisiko tässä mahdollisuus mahdollisuus olla askel kärkeä edellä?

Vuosien 2015 ja 2016 WTOC:n tehtävät poikkesivat toisistaan huomattavasti. 2015 WTOC:ssa 3/7 asemista perustui käytännössä käyränlukuun, jolloin pistemäisten kohteiden suhteiden määrittämisellä ei pärjännyt. 2016 WTOC:ssa 4/5 asemaa perustui kohteentunnistukseen ja viimeisessä teki mahdollisesti yhden virheen jos jätti korkeustasot määrittämättä. Kilpailujen kontrasti on huikea, samoin ero tulosluetteloissa. Vain yksi 2015 plaketisti onnistui pääsemään palkintojenjakoon 2016. Mutta vaikka rastikohteet erosivat toisistaan, olivatko vaaditut kartanlukusuoritukset lopulta erilaisia? Osittain juurikin kartanlukukohteiden poikkeavuuden vuoksi, mutta tempon perusidea säilyi - kilpailuissa piti tunnistaa rastikohde karttaa lukien ympäröivän maaston samankaltaisista kohteista ja nimetä vastaus.

Juoneltaan poukkoileva pohdinta palaa kysymykseen olennaisesta. Milloin tiedän havainneeni riittävästi kohteita jotta voin antaa riittävällä varmuudella oikean vastauksen? Tähän lienee vastaus etten koskaan, jos määritän riittävyyden täydellisyydeksi. Jos kuitenkin opin suvaitsemaan epätäydellisyyttä, kysymys olennaisuudesta palautuu optimointihaasteeseen - kuinka paljon enemmän aikaa voin käyttää tehtävien ratkaisuun jos onnistun näin mahdollisesti välttämään virheen? Tästä ehkä lisää jatkossa, samoin suunnan etsimisestä.

Tempoajattelu I - Karttakuvauksesta

Kartat ISSOM stantardien pohjalta - silti kartta tekijänsä näköinen. Paikalliset tavat kuvata kohteita vaihtelevat - kartat on tavallaan kirjoitettu samalla kielellä mutta eri mailla on havaittavissa omat murteet (esim. ruotsiksi tehdyistä kartoista puuttuvat negatiiviset harmaan sävyt). Kansainvälisten kilpailujen haasteena on ottaa paikallisen kartantekijän käsiala nopeasti haltuun. Mutta missä havaitaan vaihtelua ja miksi? Syitä kuvausohjeiden paikalliseen soveltamiseen ovat mm. 1) kuvattavien maastojen erilaisuudet, 2) kartoittajan näkemys sekä 3) historialliset seikat ("näin ollaan ennenkin tehty" -argumentointi näkyy esimerkiksi alueellisena vaihteluna yleistyksen tasossa, osittain päällekkäin kohdan 2 kanssa). Esittelen seuraavassa muutamia oivalluksia WTOC 2015 ja 2016 kilpailujen kartoitukseen liittyen - siis asioita jotka olivat kaikkien havainnoitavissa jo pre-kilpailu vaiheessa.

101 ja 102 - korkeuskäyrät

WTOC 2015 finaalit kilpailtiin kumpuilevalla golf-kentällä jossa nopea käyränluku oli edellytys menestykselle. Team Finland analysoi kilpailualueen Google-mapsin ilmakuvien sekä paikallisen golf-seuran sivujen kuvagallerian avulla. Yksi tärkeimmistä karttaan liittyvistä ennakoista liittyi apukäyrän käyttöön. Paikallistamalla ilmakuvasta bulletinin karttapala voitiin luotettavasti todeta ettei lyöntipaikkoja tai greenejä oltu merkitty erikseen pihamaan symbolilla vaan muun golf-kentän tavoin avoimen maan symbolia (401). Karttapalan avulla havaitsimme, että varsinkin lyöntipaikat sijaitsivat usein muuta maastoa ylempänä ja käyrä vastaa lyöntipaikan muotoa. Havainnon pystyi vielä varmentamaan Warm Up -stationilla. Tämä nopeutti karttakuvan ymmärtämistä merkittävästi.

212, 401-421 - avoimuuden ja tiheyden kuvaaminen

Suurimmat erot karttakuvauksissa ilmenivät juuri avointen alueiden kuvaamisessa. Ruotsalainen tapa kuvata avokalliota on erilainen mutta siihen adaptoituu nopeasti - suurempi päänvaiva aiheutuu puoliavoimista alueista, joiden kuvaaminen on lähinnä maasto- ja kartoittajariippuvaista. Kroatian WTOC:n finaalissa golf-kentällä yksittäisten puiden rungot merkittiin vihreällä erikoiskohteella ja latvusto valkoisena; puuryhmissä yksittäisiä runkoja ei taas merkitty lainkaan. Ruotsin WTOC:n karsinnassa puukuvaus taas keskittyi runkoihin. Latvustojen rajoja ei piirretty vaan pohjan väriksi valittiin avoin alue juostavuuden mukaan. Tähän lienee vaikuttanut osaltaan myös kartan ensisijainen tilaaja, samaa karttapohjaa käytettiin myös WOC:n sprinttikarsinnassa.

Kroatian WTOC:n karsinnassa näyttämönä toimi paikallinen arboretum, jossa toisen aseman tehtäväkartan alueella oli kuvattu suuruusluokkaa sata puuta tai pensasta yhteensä viidellä eri symbolilla. Kuvausperiaatteet esiteltiin bulletinissa ja tapa oli reilu, itse en vaan välitä puiden laskemisesta. Myös Ruotsin WTOC:n karsinnan puiden kuvaamisen periaatteet esiteltiin bulletinissa; jopa ihan karsinta-asemien kohdalta.

521-525, 539-540 - erikoiset kohteet

Toinen haastavasti kuvattava alue ovat leikkikentät. Jos kartta piirretään ISSOM-symbylein, käytettäviä symboleita ovat lähinnä aidat sekä erikoiskohteet. WTOC:ssa kartoissa ISSOM symboleita tavallisesti noudatetaan, kansallisissa vaihtelu on suurempaa. Koulun pihakarttaa tehdessä on suuri kiusaus käyttää omia karttamerkkejä leikkitelineiden kuvaamiseen - niillä kun on mahdollista kuvata kohteen muoto eksaktisti. Ruotsin WTOC:n finaalin 1. asemalla sorruttiin yhden ei-ISSOM-symbolin käyttöön. Mielestäni tämä uusien symboleiden keksiminen ei palvele tarkoitusta - jos kohdetta ei voida piirtää ISSOM-symbolein kannattaa pohtia voisiko sen yleistää pois. Jos kartan kuvaaminen ISSOM-symbolein ei onnistu, mielestäni aluetta ei kannattaisi käyttää suunnistukseen. Tällaista aluetta ei ole vielä tullut vastaan.

Ongelma - ratkaisu?

Blogin käsikirjoituksen mukaan tällä viikolla piti julkaista Pelikirja II - Suoritus. Kulunut viikko on sujunut itseäni tutkiskellen vaimon ja pojan matkustettua New Yorkiin joten korjaan tässä hedelmiä. Mentaalivalmennuksen asiantuntija Gardin luennoi trailo-porukalle keväällä 2014 ajatuksesta "opi onnistumisistasi, älä virheistäsi". Ajatus jalostui tänään lenkillä uudelle tasolla, mitä jos oppisin maailman parhaiden onnistumisista ts. missä maailman parhaat ovat olleet muita parempia kovissa kisoissa? Jos vielä pystyn valitsemaan aineiston itsejärjestämistäni kilpailuista (kilpailuista joissa olen ollut mukana ratamestariryhmässä), voin oppia parhailta ilman että vahvistan muistijälkeä omista virheistäni.

Kapina-TempO 2015

Valitaan "huippuryhmäksi" maajoukkuekilpailijat kausilta 2015-2016 (n=7), vertailuryhmän muodostavat muut kilpailijat (n=19). Havaitaan että huippuryhmässä virheitä tehtii virheitä tehtiin 30-120s, moodi ja mediaani 60s. Vertailuryhmässä vastaavat luvut olivat 90-390s. mediaani 180s, moodi 330s. Huippuryhmässä vastausajat vaihtelivat välillä 194-316s, vertailuryhmässä 290-834s. Huippuryhmä siis erottui edukseen sekä vastausnopeudessa että tarkkuudessa.

Huippuryhmä oli merkittävästi vertailuryhmää parempi tehtävissä 2-2, 2-3, 3-3, 4-1, 5-2, 5-3, 6-1, 7-2 ja 8-2. Seuraavassa lyhyt pohdinta mitä huiput tekivät näiden tehtävien ratkomisessa muita paremmin.

Tehtävien 2-2 ja 3-3 ratkaiseminen edellytti havaintoa että puuryhmän reuna on piirretty latvojen mukaan tai tehtävässä 2-2 vaihtoehtoisesti harmaan ylitettävissä olevan muurin havainnointia kartalta ja maastosta. 2-3 rastiympyrässä oli kaksi kiveä ja vain toisessa näistä oli lippu; oikea kohde ei ollut tuolista havaittavissa mutta lipullinen kohde oli poissuljettavissa koska lipullisen kiven edessä oli oltava toinen kivi. Tehtävässä 4-1 huippuryhmä havaitsi vertailuryhmää paremmin käyrän tason ja osasi suhteuttaa kumpareen reunan katselupaikan viereiseen kiveen ja risteykseen. 5-2 oli ratkaistava epäsuorasti koska varsinainen rastikohde ei näkynyt: rastijyrkänteen takainen pensaikko määritti jyrkänteen ulottuvuudet ja mahdollisti D-lipun vastaamisen. 6-1 ja 8-2 nopeat Z-vastaukset edellyttivät ymmärrystä oikeiden kohteiden näkymättömyydestä.

Tehtävässä 4-5 kaikki olivat tasaisen huonoja, oikeita vastauksia vain 54% kaikista vastaajista eikä huippuryhmä ja vertailuryhmän välillä ollut juuri eroa. Tämä oli kartoittajan virhe; käyrän ja tien välisessä etäisyys kartalla ei vastannut tilannetta maastossa ja mahdollisti näin virheellisen tulkinnan.

Tiiviisti: huiput havaitsivat muita paremmin puuryhmien ulottuvuudet (mahdollisuus kuvata rungon tai latvusten mukaisesti), osasivat käyttää epäsuoria menetelmiä (rastikohde ei havaittavissa, tehtävän ratkaisu pääteltävä ympäröivien kohteiden perusteella) vertailuryhmää paremmin ja tekivät vähemmän helppoja virheitä (5-3, 6-1).

FinTrailO 2016

Valitaan huippuryhmäksi top-4 (n=4), vertailuryhmä sijoilta 5-24 (n=20). Huippuryhmä teki virheitä 60-120s, moodi ja mediaani 60s, vastausajat vaihtelivat välillä, 139-238s. Vertailuryhmä 60-270s, moodi 210s, mediaani 180s ja vastausajat vaihtelivat välillä 182-412s.

Kilpailussa tehtiin runsaasti virheitä, vain yksi kilpailija onnistui selvittämään tehtävät 3-1, 3-2, 3-3 virheittä. Huippuryhmän katsotaan onnistuneen merkittävästi verrokkeja paremmin jos virheiden määrä on vähintään 25 %-yks pienempi. Huippuryhmä onnistui merkittävästi verrokkeja paremmin tehtävissä 1-2, 1-5, 3-1, 3-3 ja 5-1. On huomioitavaa että asemien 5 ja 6 puiden laskemisessa huiput ja verrokit olivat likimain yhtä taitavia mutta huiput suorittivat asemat merkittävästi verrokkeja nopeammin.

Tehtävä 1-2 ratkaisu edellytti havaintoa että rastikohteen yläpuolella tulisi olla kivi. Kiveä ei näkynyt - rastikohde on piilossa kiven takana. Tehtävät 1-5 ja 5-1 edellyttivät pienipiirteisen alueen tarkkaa kartanlukua, huippuryhmälle sattui näissä vähemmän helppoja virheitä. 3-1, 3-2 ja 3-3 olivat nopeasti ratkaistavissa jos ymmärsi kiinnittää katselupaikan ennen tehtäväpaikalle menoa teltan takana olevilla kohteilla. Tehtävätyypistä käytetään mm. nimistystä idioottinolla.

Kapina-TempO 2016

Valitaan huippuryhmäksi top-5 (n=5), muut kilpailijat muodostavat vertailuryhmän (n=23). Huiput vastasivat merkittävästi vertailuryhmää paremmin tehtäviin 1-1, 1-3, 2-1, 2-2, 2-4 ja 3-4. Tehtäville 1-1, 1-3 ja 3-4 yhteistä on ettei oikea kohde ollut havaittavissa ja ratkaisuun oli päädyttävä joko poissulkemalla tai sijoittamalla oikea kohde mielessä näkymättömälle alueella (ts. luettava kohteen eteen tulevat kohteet). Asema 2 perustui kokonaisuudessaan käyränlukuun. Alimman käyrän taso oli määritettävissä yksiselitteisesti aseman pohjoispuolisen aidanpään avulla. Tämän havainnon jälkeen asema olisi ollut ratkaistavissa jopa alle 20 sekuntiin; tällaista lentoa ei kilpailussa nähty. On harmillista ettei tällaisia asemia juuri pääse harjoittelemaan.

Yhteenveto

Tekemilläni radoilla menestyminen on edellyttänyt vähävirheistä kovavauhtista suoritusta. Muutamat huiput erottuvat hiukan yllättäen omaksi kastikseen molemmissa ominaisuuksissa - kärki tekee sekä vähiten virheitä että nopeimmat suoritukset. Kärki tekee selvästi muita vähemmän 1) huolimattomuusvirheitä sekä virheitä tehtävissä joissa 2) oikea kohde ei ole havaittavissa 3) karttakuvaus on tavanomaisesta poikkeava tai 4) ratkaisu edellytti katselupaikan kiinnittämistä (idioottinollat). Jatkossa on mielenkiintoista havaita, vaihtelevatko haastavat tehtävätyypit ratamestareittain vai onko tiettyjä yhtäläisyyksiä havaittavissa.

Pelikirja I - Pre-kilpailu

Huippusuorituksen tekeminen kauden päätavoitteessa on haastavaa. Päätavoite itsessään luo kilpailuun odotuksia, jotka vaikuttavat kilpailussa suoriutumiseen. Odotukset voivat parantaa suoritusta, mutta jos flow ei löydy seurauksena voi olla kipsi. Samasta syystä itselläni on ollu aiemmin vaikeuksia asettaa kauden päätavoite Jukolaan tai Tiomilaan; päätavoite tuo suoritukseen lisää energiaa jonka hallitsematon purkautuminen voi aiheuttaa epätoivottuja sivuvaikutuksia. Koska TrailO:ssa ei mitata urheilijan fyysistä suorituskykyä, tämä energia ei pääse purkautumaan parempana jaksamisena tai nopeampana askelluksena. TrailO ei mittaa kilpailijan fyysisiä ominaisuuksia minkä vuoksi psyykkeen hallinta on ratkaisevassa asemassa menestyksen ja flopin välillä.

Kilpailun tapahtumat voidaan jakaa pre-kilpailuun, kilpailuun ja post-kilpailuun. Kilpailu taas on jaettavissa pre-asema, asema ja post-asema -sekvenssiin, jota toistetaan 5-7 kertaa. On hämmentävää havaita kuinka pieni osa kilpailusta kuluu varsinaiseen suoritukseen, vain noin 200s. Muun toiminnan tavoitteena taas on valmistaa urheilija suoritumaan suorituksesta mahdollisimman hyvin. Tähän käytettävissä olevat resurssit vaihtelevat urheilijoittain.

Pre-kilpailu pitää sisällään toimet joita kilpailija tekee kilpailua edeltävinä tunteina, päivinä, viikkoina jne. Yleisimmin puhutuin näistä toimista on harjoittelu eikä sen merkitystä TrailO-suoritukseenkaan tule aliarvioida. Mutta mikä harjoittelu kehittää aidosti suoritumaan kilpailutilanteen tempo-suorituksesta mahdollisimman nopeasti - jatkan tämän pohtimista toiste. Harjoittelu on tällä hetkellä vain pieni osa hyvää TrailO-suoritusta. Seuraavassa lyhyesti näkemyksiäni pre-kilpailun osioista joita en varsinaiseksi harjoitteluksi hyväksy.

Ratamestarin tyyli

Tällä hetkellä tempossa menestymisessä on merkittävää etua jos tuntee ratamestarin tyylin suunnitella tehtäviä. Erityisen merkityksellisiä ovat nollarastit - osa ratamestareista ilmoittaa ettei pistemäisillä kohteilla ole nollarasteja, osa käyttää nollarasteja metrin etäisyydellä oikeasta paikasta.  Jos tehtävässä kysytään puuta 100m päässä katselupaikalta, lippu on oikeassa sektorissa eikä ilmeistä poissulkumenetelmää ole, on etua tietää vaatiiko tehtävän ratkaisu jokaisen puun laskemisen vai riittääkö oikea intuitio. Oikeaa tapaa laatia ratoja ei ole koska säännöt eivät ohjaa ratamestareita ratasuunnittelussa. Syntyy paikallisia käytäntöjä suunnitella ratoja ja ryhmittymien välille voi kehittyä kansallisia ristiriitoja. Kotimaisissa tempo-kilpailuissa ei ole tavatonta voittaa kilpailuja alle 5s keskivastausnopeudella* ja virheettömällä suorituksella - ulkomailla pelikirjaa on osattava tarvittaessa laajentaa uudella luvulla.

Kartta & maasto - mikä on ennakoitavissa?

Maaston tuntemus nopeuttaa tehtävien ratkaisua. Google-maps mahdollistaa kielletyillä alueilla vierailemisen ilman maastokäyntiä, eikä tätä yksiselitteisesti lajisäännöissä kielletä. Käytännössä kaikista kilpailualueista on olemassa vanha kartta tai laadukkaat ilmakuva jotka mahdollistavat rataspekuloinnin. Parhaimmillaan kilpailumaastossa kävely voi tuntua hyvinkin tutulta, jo pelkän karttapohjoisen suunnan muistamisella on merkitystä vaikka kompassia saa koko matkan pitää mukana. Asemien paikkojen ennustamisen ja kaksoiskohteiden havaitsemisen lisäksi olennaista on tutustua kartantekijän käsialaan, tempossa erityisesti puukuvauksen osalta - milloin kartoittaja käyttää yksittäisiä puusymboleita, milloin metsikköä.

Henkinen latautuminen - harjoittelua vai humpuukkia?

Kilpailutilanne on stressaava ja WTOC:ssa tapahtuu vuosittain yllätyksiä. Kukaan Kroatian mitalisteista ei yltänyt Ruotsissa podiumille. Psyykkeen hallinasta voisi kirjoittaa luvun harjoittelun puolelle, tässä muutamia matkalla mukaan tarttuneita ohjeita: 

• vahvista tietoisuutta omasta osaamisesta muistelemalla aktiivisesti onnistuneita suorituksia, virheiden muistelemisella oppii tekemään virheitä.
• kirjoita päiväkirja onnistuneen kilpailun jälkeen onnistumisen tunnetta kuvaillen, tämän lukeminen rauhoittaa mieltä karanteenissa jos tavoite on realistinen suhteessa taitotasoon.
• selkeä suunnitelma kisapäivälle alkaen karanteeniin astumisesta, karsinnan suorittamisesta, väliajasta, finaalin karanteenista ja finaalista - muiden asioiden miettimiseen riittää aikaa sitten kilpailun jälkeen.

Jälkikirjoitus

Summa summarum: kun kilpailuaamuna on päivälle selvä suunnitelma, kilpailumaasto tuntuu tutulta ja ratamestarin tyyli on hallussa, oman parhaan suorituksen tekeminen paineen alla on merkittävästi helpompaa. Mutta mitä asioita pyörii mielessä kilpailun aikana ja millä tavoin "oma paras suoritus" saadaan riittämään palkintosijoille? Näistä teemoista pohdintaa tulevina viikkoina.

* keskivastausnopeus = asemien vastausaikojen summa jaettuna tehtävien lukumäärällä, ei sisällä virheitä

Comeback?

Edellisestä postauksesta jälkeen on tapahtunut. R1 SM-viesti järjestettiin onnistuneesti, tempoilu on jatkunut kahdesti WTOC:ssa, terve esikoispoika syntyi keväällä ja opinnot ovat viimeistä harjoittelua vaille valmiit. Koska jalat eivät kestä tavoitteellista harjoittelua, on päälajiksi valikoinut TrailO ja vielä täsmällisemmin TempO.

WTOC:t Kroatiassa 2015 ja Ruotsissa 2016 olivat onnistuneita tasonmukaisia suorituksia. Sijoitukset maailman parhaiden joukossa olivat 5 ja 7. Strömstadin kisojen jälkeen heräsi kuitenkin ajatus tasonnostosta. Kisoissa on vain yksi voittaja, loput on oikeastaan häviäjiä. (Rusanen, 2015) Syntyi tarve tasonnostolle. Mutta mitä tasonnosto vaatii, mikä erottaa minut maailman huipuista? Kisoista alkoi matka TempO:n olemuksen selvittämiseen, suorituksen pilkkomiseen ja tehokkaimman ratkaisualgoritmin kehittämiseen.

WTOC koostuu kahdesta kilpailusta: karsinnasta ja finaalista. Molemmat pitävät tavallisesti sisällään 5-8 asemaa, joista kullakin ratkotaan 4-6 tehtävää. Karsinnassa tavoite on selvitä finaaliin, finaalissa tavoite on minimoida sekunnit; ts minimoi(vastausaika + sakot). Vaihtoehtoisia taktiikoita on useita: full speed no mistakes (Vidqvist, 2008), half speed no mistakes (Laine, 2011), no speed no mistakes (Mäkinen L., 2015; Mäkinen P., 2016). Analyyttinen pohdinta eri ratkaisumenetelmien vahvuuksista on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle tai suorastaan tekemättä.

Tempossa kilpailijan tehtävänä on valita mikä maaston rastilipuista (Alfa-Foxtrot) on oikeassa paikassa, vai onko kaikki rastiliput sijoitettu väärin (Zero). Sakon ollessa 30s arvatun vastauksen odotusarvo on (6x30s + 1x0s + vastausaika) / 7 eli noin 26s. Valitettavan usein parhaat tempoilijat voivat rajata vastausvaihtoehdot kahteen yhdellä kartan vilkaisulla, tavallisesti urheilija pohtii tällöin ratkaisua nollan ja yhden lipun välillä. Tällöin arvatun vastauksen odotusarvon voi laskea supistuvan 15 sekuntiin. Eli yhden vilkaisun ratkaisuilla 5 tehtävän asema on ratkaistavissa odotusarvoisesti ajassa 5x15s + vastausaika, siis 75s + 10s = 85s. Tässä ollaan vielä kaukana mitalivauhdista sillä parhaat kilpailijat onnistuvat useimmiten ratkomaan aseman virheittä 20-30 sekunnissa, algoritmia täytyy kehittää.

Kroatian WTOC:ssa 2015 TempO:n mestaruus irtosi ajalla 242,5s / 7x5 tehtävää, ratkaisuaika tehtävää kohden siis 6,07s + 1x30s virhe = 6,92s. Ruotsissa 2016 vastaavat lukemat olivat 243,5 / 5x6 = 5,11s + 3x30s virheitä = 8,11s. Havaitaan kisojen poikenneen toisistaan: Kroatiassa voittaja käytti tehtäviin keskimäärin enemmän aikaa mutta onnistui vastaamaan suuremmalla todennäköisyydellä oikein. Ruotsissa voittaja vastasi tehtäviin nopeammin tehden samalla useita virheitä. Ovatko nämä taktisia valintoja vai kertovatko luvut kilpailujen luonteesta ja kuinka näitä lukuja tulisi käyttää valmistauduttaessa 2017 Liettuan WTOCiin?