Kohteenvalinta

Harjoitteleeko liian vähän jos pyörittelee toista kuukautta Nokian treenipäivän satoa? Pyrin näkemään tilanteen positiivisesti: treenipäivä herätti ajatuksia. Pepi tarjoili koulutuksen ohessa useita herkullisia ajatuksia, viime viikkoina mielessä on pyörinyt seuraava lause:

Rastilipulla kiinnitetään kilpailijan huomio kohteeseen, jota ei ole kartoitettu.

Tähän lauseeseen sisältyi olennainen omasta ratasuunnittelufilosofiasta. Rastilippu sopivan kukkapuskan reunassa niin että oikea kohde jää katveeseen houkuttaa huolimattoman kilpailijan väärään vastaukseen. Parasta näin suunnitelluissa nollarasteissa on niiden kiistattomuus: lähin rastilippu voidaan sijoittaa helposti kymmenen metrin päähän ilman kysymyksenasettelun muuttumista.

Lause kääntyi mielessäni pian muotoon, kuinka onnistun tunnistamaan näkemäni kohteet virheettömästi enkä ole ratamestarin ohjailtavissa? Kysymys palautuu pohdintaan kohteentunnistus-algoritmista, tässä muutamia ajatuksia.

Kartta on joukko symboleita, joiden suhteet toisiinsa ovat määritellyt. Jos kartta on sijaintitarkka, symbolin sijainnin voi lausua suuntana ja etäisyytenä toisesta symbolista. Ts. jos tiedän oman sijaintini kartalla sekä kohteen suunnan ja etäisyyden, voin melko luotettavasti arvioida rastikohteen sijainnin. Toisaalta: Jos tiedän yhden kohteen sijainnin kartalta, voin määritellä rastikohteen sijainnin suhteena ja etäisyytenä tähän. Ja tämä pätee siitä riippumattomana, suorittaako tehtäviä kartta, maasto vai kysymyksenasettelu edellä. Pyörittelen seuraavassa muutamia kartanlukuun perustuvia ratkaisumenetelmiä. Sivuutan rastimääritteiden lukuun perustuvat tehtävät sillä tämä muodostaa tehtävänsuoritusalgoritmissa oman kartanluvusta riippumattoman lokeron.

Valtaosassa tehtävistä huipputason kilpailija pystyy omaa sijaintia, etäisyyttä ja suuntaa käyttäen pääsemään luotettavaan ratkaisuun. Tekniikan avulla ovat karsittavissa helpot nolla ja yksinkertaiset kohteenvalintatehtävät. Omaan sijaintiin perustuva ratkaisu on kuitenkin tehoton vaativissa kohteenvalintatehtävissä, joissa oikea kohde on määritettävä useiden identtisten kohteiden joukosta. Vaihtoehtona oman sijainnin määrittämiseen perustuvalle menetelmälle pidän rastikohteen kiinnittämistä kahden tai kolmen ympäröivän kohteen avulla kolmiomittauksen periaatetta soveltaen. Tämä menetelmä loistaa vaativissa kohteentunnistustehtävissä mutta on omaan sijaintiin perustuvaa menetelmää riskialttiimpi ns. helpoissa nollissa, joissa rastilippu on tarjolla oikeaa kohdetta muistuttavassa pisteessä.

Edellämainitut menetelmät täydentävät toisiaan ja molempien hallitseminen tuo arvokkaan lisään omaan tehtävänratkaisutyökalupakkiin. Molemmat menetelmät perustuvat lopulta kirkontornien määrittämiseen ja rastikohteen havainnoimiseen tätä tietoa hyödyntäen. Menetelmän valintaa olennaisempaa lienee oppia havainnoimaan maasto- ja kartoittajakohtaiset varmat kiinnepisteet, jotka mahdollistavat tehtävien ratkaisun huippuvauhdilla.

Rastinmääritepeli

Nokian treenipäivän, pre-WTOC 2017 analyysin ja tulevan kesän komeetan kommenttien perusteella havaitsen omassa rastinmääritteidenlukutekniikassani puutteita. Antipatiani rastinmääritteitä* (muinaisjäänteitä) kohtaan ei ole salaisuus ja toivoisin niistä voitavan luopua myös tarkkuussuunnistuspiireissä, sillä koen rastinmääritteiden tuoneen tempo-tehtäviin vain harvoin lisäarvoa. Toistaiseksi rastinmääritteet ovat kuitenkin osa tarkkuussuunnistusta ja koska en usko tilanteen muuttuvan lähivuosina, on puutteita omassa suoritustekniikassa ryhdyttävä paikkaamaan.

Rastinmääritteet rakentuvat kahdeksasta sarekkeesta (A-H), joista viittä (C-G) on mahdollista käyttää rastikohteen kuvailuun. Suunnistuksen lajisääntöjen mukaan "rastinmääritteet tulee muodostaa niin lyhyiksi ja yksinkertaisiksi kuin rastin paikallistamiseksi on tarpeellista." Tarkkuussuunnistuksessa riittävä tietosisältö löytyy tavallisesti sarakkeista D ja G, jotka määrittelevät rastikohteen ja rastilipun sijainnin.

Rastinmääritteitä oppii todennäköisesti ymmärtämään niitä lukemalla - pitää siis kehittää harjoitus jossa toistojen määrä maksimoituu. Tällä viikolla kokeilin seuraavaa: piirsin auki sarakkeiden D ja G mahdolliset symbolit ja pohjoisnuolen, sekoitin sarakkeiden symbolit omiksi pinoikseen ja aloin harjoitella. Käytännössä nostan pinoista D ja G päällimmäisen kortin, arvon pohjoisnuolen suunnan ja visualisoin mielessäni, minkälaiseen symboliin rastinmäärite viittaa ja millä puolen kohdetta rastilipun tulisi sijaita. Vaihtamalla pohjoisen suuntaa 5-6 tehtävän välein harjoitukseen saa sopivaa vaihtelua.

Harjoituksessa on vielä kehitettävää, sillä perinteisesti kaikki sarakkeiden D ja G symbolit eivät ole yhteensopivia - toisaalta liekö mahdottomien symbolikombinaatioiden harjoittelusta haittaakaan? Ongelmasta pääsisi lajittelemalla rastikohden-symbolit piste-, viiva- ja aluekohteisiin ja sarakkeen G symbolit näihin sopiviksi, toistaikseksi en ole nähnyt tätä tarpeelliseksi. Avoimeksi jää kysymys miten saisin harjoitteluun liitettyä kartanluvun?

 

*Noin kahdenkymmenen vuoden suunnistusuran jälkeen havaitsin puhuneeni aina virheellisesti rastimääritteistä, suunnistusliiton oppaassa käytetään systemaattisesti termiä rastinmääritteet. Ehkä asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä helpottaa rastinmääritteiden ymmärtämistä?