Marraskuun treenipäivitys

Nokian Rasti järjesti sunnuntaina 20.11. 6 aseman tempo-harjoituksen, jonka jälkeen suuri osa TrailO:n parhaimmistosta osallistui suoritusten analysointiin ja keskusteluun ratasuunnittelun suuntaviivoista. Päivä tarjosi oppia ratasuunnittelusta jo muutaman tempo-radan tehneelle ja toimi mittarina oman tempotekniikan kehittämisessä kohti maailman kärkeä, tässä muutamia havaintoja päivän sadosta.

Vauhti riittää, tarkkuudessa kehitettävää

Vastausvauhtini oli porukan paras 5/6 asemalla, asemien tuloksissa voitin 3/6. Kolmella muulla asemalla taas tein kullakin kaksi virhettä. Suoritus oli kokonaisuudessaan huono, sillä on epärealistista olettaa vauhdin säilyvän kaikilla asemilla jos pyrkii samalla virheettömyyteen. Ensimmäisellä asemalla molemmat väärät vastaukset aiheutuivat samaistusvirheestä, toisella asemalla aidanpää-kikka ja aidan osa -rastimäärite aiheuttivat ongelmia. Neljännellä asemalla sattui nimeämisvirhe ja katulamppu-sähköpylväs -kikka osui.

Nimeämisvirheitä sattuu, kilpailurutiinin harjoittelun kautta näiden riski voidaan minimoida. Kikkailut taas uppoavat kerran ja on hyvä että nämä tulevat vastaan harjoituksessa - kilpailussa sitten osuu. Ensimmäisellä asemalla sattui jälleen hämmentävä samaistusvirhe. Harjoituksen perusteella voidaan todeta, etteivät (uudet) ratamestarin kikat ole toistaiseksi kiinniotettavissa ylivauhtisella suorituksella. Toisaalta odottamani kikat sain haltuun vauhdilla - kokemusreservin kasvamisen myötä ylivauhtinen suoritus voisi ehkä olla hallittu? Tänään suorituksenhallinnassa oli puutteita ja se näkyi kolmen aseman tuloksissa.

Liettuan ennakot - tarkkaa näpräämistä

Automatkalla treenipaikalle analysoimme auki 2017 WTOC:n ratamestarin ratasuunnittelufilosofian. Kiteytettynä: Andrius vihaa helppoja ratoja. Jos tehtävä näyttää helpolta, jotain on jäänyt huomaamatta. WTOC 2017 valmistautuessa Nokian kaltaiset kikkailuharjoitukset ovat erinomaisia - tehtävät olivat suurelta osin kiistattomia vaikka en ole rastimääritekikkailun ystävä. Kikkailua Liettuassa on todennäköisesti tarjolla - pre-WTOC 2017:ssa puolella asemista yksi tai useampi tehtävistä vaikutti karttojen perusteella olevan rastimääritenolla (rastiympyrän keskipisteessä olevassa kohteessa on rastilippu mutta rastimääritteen mukaan lipun oltava suhteessa kohteeseen eri asemassa) ja useiden tehtävien onnistumisprosentit olivat alle 50%. On siis opeteltava pois kotimaisesta tyylistä jossa tehtävän ratkaisuun riittää rastiympyrän keskipisteen lukeminen - tässä tavoitetta tälle harjoituskaudelle.

PreO ratamestarikoulutus

Koulutus lähti perusteista: kuinka valitaan maasto, suunnitellaan reitti, hahmotellaan minne aikarastiasema asetetaan jne. - siis samoja asioita joita jokaista kilpailu ennen tulee tehtyä. Koulutuksen puolivälissä Pepi sanoitti ajatuksen, joka on pyörinyt aiempina viikkoina mielessä.

"TrailO:ssa ratamestari pyrkii harhauttamaan kilpailijaa tulkitsemaan näkemäänsä väärin."

Vaikka koulutuksen pääpaino pysyi PreO:n puolella, ajatus sopii yhtälailla myös TempO:n ratasuunnitteluun. Pohdinta kääntyi mielessäni nopeasti kilpailijan näkökulmaan: kuinka pidän huolen etten lankea ratamestarin syöttiin ja tulkitsen näkemäni oikein? Kysymys palautuu viimeviikkoiseen pohdintaan kartanluvusta ja kysymykseen maaston ja kartan ensisijaisuudesta. Ja tähän treenipäivä tarjosi uuden lähestymistavan. Kikkailut on harjoiteltava pois alta, jotta kilpailussa samoja virheitä ei tarvitsisi toistaa. Lisäksi rastimääritteen täydellinen luku on tuotava osaksi jokaista tehtävänratkaisua (vähimmäisvaatimuksena lienee tarkistaa, ettei rastimääritteen luku ole tarpeen).

Tempoajattelu III - Kartta, maasto vai kysymyksenasettelu edellä?

Lokakuussa pyörittelin ISSOM:n paikallista soveltamista vuosien 2015 ja 2016 WTOC:ssa ja  suunnistuksen Pyhää Kolminaisuutta. Väitin rohkeasti että tempossa menestyminen vaatii jalkasuunnistuksesta poiketen maasto edellä -tyyppisen kartanluvun hallitsemista. Samassa kappaleessa kuitenkin kerron sujuvasti suunnitelman ja ennakoinnin soveltamisesta tempoajattelussa - yhtälö vaikuttaa ristiriidalta?

Kartta edellä maastoon - mitä?

Opin itse suunnistamaan maasto edellä. Suomeksi - katselin metsässä ympärilleni ja etsin vastaavia kohteita kartalta. Myöhemmin havaitsin tekniikan soveltuvan erinomaisesti viestisuunnistukseen itseä kovemmassa seurassa. Olennaisten kohteiden poimiminen rastiväliltä ja tarkka rastinotto riittivät - muut huolehtivat rastivälillä sujuvasta ja suoraviivaisesta etenemisestä. Kovavauhtinen huippusuunnistus edellyttää kartta edellä -tekniikan hallintaa, jossa kilpailija ennakoi kartalta tulevat tulevat kohteet, luo niistä itselleen sisäisen mallin ja havainnoi näitä kohteita maastosta.

Kartta edellä ja maasto edellä -tekniikoilla on molemmilla mahdollista menestyä tempossa. Väitän tempon optimaalisen vastaustekniikan kuitekin eroavan molemmista edellämainituista. Väitän kullekin asemalle (ja tehtävälle) löytyvän muita menetelmiä tehokkaamman suorituspolun ja jos tämän ennakoi onnistuneesti, menestyy kanssakilpailjoitaan paremmin.

Tehtävätaktiikka - tehtävä vai kokonaisuus keskiössä?

Toimitsijoiden osoittaessa lippuja kilpailijalla on muutamia sekunteja aikaa valmistautua suoritukseen. Kukin kilpailija käyttää nämä sekunnit tavallaan, itse käytän aikaa seuraaviin toimiin pyrkien samalla ennakoimaan tulevan kysymyksenasettelun:

• kirkontornien tunnistaminen
• rastilippujen kiinnittäminen
• mahdollisten kaksoiskohteiden havainnointi

Vaikka edellämainitut tapahtuvat osin päällekkäin, valinta sekuntien käyttämisestä on samalla valinta tehtäväsarjaan sovellettavasta ratkaisumenetelmästä. Väitän seuraavaa:

• Nopeaa vastaaminen on helpompaa jos tietää kysymyksen etukäteen
• Onnistunut tehtävänasettelun ennakointi nopeuttaa suoritusta lisäämättä virheiden riskiä.

Väitteistä ensimmäisen voidaan todeta pätevän yleisellä tasolla: vaalipaneeleissa ensimmäisen vastaajan vastaukset ovat heikoimpia, tenteissä vastaaminen on helpompaa jos kysymyksiin on ollut aikaa valmistautua jne. Olennaisesti: kun kysymys on kerran prosessoitu mielessä, vastauksen palauttaminen on nopeampaa primaariin ratkaisuprosessiin verrattuna. Ja tälle tasolle osa tempon ratkaisuprosesseista on vietävissä. Kun kysymyksenasettelun ennakointi onnistuu, on valmiin vastauksen kertominen merkittävästi nopeampaa verrattuna tehtävän ratkaisuun kylmiltään.

Väitteistä jälkimmäisen todistaminen on ensimmäistä hankalampaa - ja merkittävämpää. Kyse on tuskin kaikissa tilanteissa todesta väitteestä, sillä kysymyksenasettelun ennakointi voi johtaa kysymyksen väärään tulkintaan. Olennaista olisi todistaa tämä virheellisen tulkinnan riski pienemmäksi menetelmällä voitettuihin sekunteihin verrattuna. Uskon väitteen todeksi ja kehitän harjoitteluani vastaamaan tekniikan vaatimuksia - tulosluetteloiden avulla väitteen oikeellisuutta voidaan myöhemmin arvioida empiirisen aineiston pohjalta.

Nollarastin määritelmä - lyhyt oppimäärä ongelmista ja mahdollisuuksista

Tempossa kilpailijan tehtävänä on karttaa lukien määrittää mikä näkökentän kuudesta rastilipusta on rastiympyrän keskipisteen ja rastimääritteen määräämässä paikassa. Ratamestarin on lisäksi mahdollista laatia tehtävä, jossa mikään rastilipuista ei ole oikeassa pisteessä (Zero / nolla-vastaus). Kansallisissa tai kansainvälisissä ohjeissa ei ole toistaiseksi ohjattu ratasuunnittelua tarkemmin nollarastien suhteen. Tästä voi seurata ongelmia, jos 1) tehtävien ratkaisu edellyttää kartan tasoa tarkempaa kartanlukua tai 2) ratamestari asettaa rastilipun väärään kohtaan.

Kartta rakentuu sadoista suhteessa toisiinsa olevista symboleista. Rastiympyrän keskipiste kiinnittää näistä yhden rastipisteeksi, jolloin suunnistaja arvioi tämän pisteen suhteita ympäröiviin kohteisiin - tempossa kilpailija käytännössä vertaa onko jonkin rastilipun suhde ympäröiviin kohteisiin sama kuin kartan rastipisteellä. Pistemäisillä symboleilla piirretyillä kohteilla tämä vertailu on usein ongelmatonta - kolmen maastosta havaittavan pisteen kautta voidaan piirtää kolmio jonka tunnusluvut (kulmat ja sivujen pituudet) ovat helposti arvioitavissa ja karttakuvaan verrattavissa.

Nollarastin määritelmän kannalta pistemäiset kohteet ovat kiinnostavia lähinnä kohdan 2 kannalta - ratamestari asettaa lipun vahingossa hieman irti kohteesta jolloin syntyy ristiriita. Kilpailijan on arvioitava onko ratamestari asettanut rastilipun tarkoituksella irti rastikohteesta vai onko kyseessä ratamestarin huolimattomuus kilpailuaamuna. Tältä ristiriidalta säästytään, jos ratamestari ilmoittaa kilpailuohjeessa tarkkuuden jolla liput on asetettu. Suuri osa ratamestareista kirjoittaakin kilpailuohjeisiin lauseen: "Pistemäisillä kohteilla nollarasti on mahdollinen, jos lähin rastilipuista on yli 1m irti kohteen reunasta tai yli 135º väärällä puolen kohdetta". Tämä mahdollistaa pienen epätarkkuuden kartassa sekä rastilippujen asettelussa ilman että asemia joudutaan mitätöimään protestien vuoksi.

Pistemäisiä kohteita mielenkiintoisemman joukon kohteita muodostavat korkeuskäyrät, joihin laadittujen tehtävien onnistunut ratkaisu edellyttää kolmiulotteista ajattelua. Valitettavan usein nämä tehtävät yksinkertaistuvat muotoon "etsi pistemäinen kohde, määritä tämän perusteella korkeustaso, ratkaise tehtävä" jolloin varsinainen käyränluku jää paitsioon. Kansainvälisistä kilpailuista ETOC 2016 finaalissa oli tarjolla puhtaaseen käyränlukuun perustuvia tehtäviä, harmi etteivät omat voimavarat riittäneet kilpailuun osallistumiseen.

Ilmakuvien ja kaavakarttojen perusteella pistemäiset kohteet sekä rakennukset on mahdollista asemoida kartalla alle metrin tarkkuudella suhteessa toisiinsa. Maanmittauslaitoksen LAS-aineisto mahdollistaa avoimilla alueilla korkeustasojen tarkan määrittämisen suhteessa muihin kohteisiin. Suunnistuskartan korkeuskäyriä ei kuitenkaan tule piirtää käyttäen ainoastaan absoluuttisia korkeustasoja. SSL:n ohjeiden mukaan käyräväliä on luvallista venyttää paikallisesti 25% jos näin onnistutaan kuvaamaan maastonmuotoa paremmin. Koska absoluuttisesti oikeaa tapaa kartoittaa ei ole, voiko suunnistajan olettaa voivan tehdä karttaa lukien absoluuttisen oikeita ratkaisuja?

Hyvä kartoitus on tasapainoilua yksinkertaisuuden ja täydellisyyden välillä. Kartan tulee olla luettava mutta toisaalta sisältää kaikki olennainen. Erityisesti tarkkuussuunnistuksessa suomalainen tapa on painottunut vahvasti jälkimmäisen puolelle. Omissa kartoitusprojekteissani olen turhautunut kyvyttömyyteeni kuvata maastoa riittävän tarkasti mittakaavalla 1:4000 - ja tämä on suurin mittakaava jota voi kansainvälisissä kilpailuissa sääntöjen mukaan käyttää. Tarkkuussuunnistuksen suuret laatuvaatimukset kartalle vaikeuttavat matalan kynnyksen kilpailujen järjestämistä. Suomessa kartoittaminen on keskimäärin erinomaisella tasolla, mutta vain kourallinen kartoittajista kykenee täydelliseen kädenjälkeen. Näistä kartoittajista suuri osa kiertää TrailO-kilpailuissa, mikä on lisännyt ainakin itselleni kynnystä järjestää kilpailuja. Kilpailukalenterin tyhjyys tekee lajinomaisen harjoittelun vaikeaksi - kauden 2017 kalenterissa on tällä hetkellä kaksi kotimaista tempo-kilpailua, joita en ole järjestämässä.

Palataan hetkeksi alkuperäiseen ongelmaan nollarastin määrittelyn suhteen. Koska lajin tavoitteena tulisi olla kilpailukalenterin laajeneminen, lajin harrastajien on samalla hyväksyttävä kilpaileminen heikompilaatuisilla kartoilla. Ja tässä päästään ongelman ytimeen: jos tehtävänasettelu edellyttää kartan laatua tarkempaan kartanlukua, kilpailija voi päätyä validein argumentein ainakin kahteen eri ratkaisuun. Ja tavallisesti kilpailija arpoo tällöin nollan ja lipun välillä. Ongelma voidaan kiertää kahdella tavoin: 1) ratamestarit ovat riittävän osaavia jolloin tehtävien ratkaisu ei perustu kartan epämääräisyyteen vaan onnistuneeseen kartanlukuun tai 2) määrittelemällä nollarasti nykyistä tarkemmin säännöissä. Ratamestarien kouluttaminen on alkanut innolla uuden lajipäällikön myötä. Uskon näin onnistuttavan lisäämään paikallista lajitietoutta, mutta näen vaikutusten jäävän valtakunnalliselle tasolle. Nollarastin uudelleenmääritteleminen kansainvälisiin sääntöihin taas mahdollistaisi vaikutusten ulottumisen kansainvälisiin kilpailuihin.

Miten nollarastit sitten tulisi määritellä? Ehdotan tempon osalta seuraavaa: "Tehtävän oikea vastaus on Zero, mikäli yksikään rastilipuista ei ole rastiympyrän keskipisteen ja rastimääritteen osoittamassa pisteessä. Pistemäisissä kohteissa rastiliput ovat tällöin joko väärällä kohteella tai oikealla kohteella, mutta yli 135º väärällä sivulla tai yli metrin irti kohteesta. Muissa kohteissa tehtävän ratkaisu on Zero, mikäli rastiliput ovat yli 6-8m* etäisyydellä oikeasta pisteestä." Edellämainittua määritelmää käytetään jo nyt ratasuunnittelun perusteena suuressa osassa Suomessa järjestettävistä kilpailuista (vaikka kilpailuohjeessa ei niin lausuttaisikaan) ja on mielestäni kilpailijoita eriarvoistavaa pitää lause suullisena perimätietona. Edellinen määritelmä on kuitenkin vain raakile ja se on jalostettava kattavaan mutta yksinkertaiseen muotoon ennen sääntöihin kirjaamista. Ja tarvetta jalostamiselle on, esimerkiksi: "Kuinka mahdollistetaan määritenollat aluekohteilla".

Määritelmä nollarastille kertoo myös valinnasta, millaisia tehtäviä haluamme kilpailuihin. Henkilökohtaisesti en ole määritenollien ystävä ja voisin näin supistaa nollarastin määritelmän muotoon: "Nollarasti ei ole mahdollinen jos rastilippu on alle 6m etäisyydellä oikeasta kohteesta". Tämä rajoittaisi hieman mahdollisten tehtävien määrää, mutta luovalla ratasuunnittelulla radat olisivat edelleen hyvät - esimerkiksi Kapina-TempO:t olisi voitu viedä läpi tällä määritelmällä. Nollarastin määritelmä voidaan myös sitoa katseluetäisyyteen rastilipuista, esimerkiksi: "Tehtävän ratkaisu on Zero, mikäli kaikki rastiliput ovat yli 20% katseluetäisyydestä oikeasta kohteesta". Edellämainitut määritelmät kuitenkin estävät tiukat nollarastit aluekohteilla, joissa rastiympyrässä on pistemäinen referenssi tukemassa kartanlukua - määritelmissä on siis edelleen kehitettävää.

*Kilpailussa käytettävä etäisyys tulee arvioida kartan tarkkuuden perusteella, omissa kilpailuissa olen nähnyt kartalla 1,5-2,0mm etäisyyttä vastaavan arvon toimivan hyvin. Arvo on valittu niin, että vilkaisu karttaan riittää rastiympyrän keskipisteen tunnistamiseen ja virheettömän kartanlukuprosessin jälkeen kilpailija voi antaa vastauksen varmasti. 

Kapina-SM 2017

Mäntsälän Urheilijat on päättänyt anoa syksyn 2017 SM-tempoa ja todennäköisesti kilpailun myös saa. Tavoitteenani on vaatimattomasti järjestää kansainvälisen tason kilpailu, jossa:

• tehtävät ovat haastavia
• tehtävät ovat yksiselitteisiä
• tehtävien ratkaisu vaatii monipuolista kartanlukutaitoa pitäen sisällään pistemäisten kohteiden, aluekohteiden sekä korkeustasojen tulkintaa
• tehtävien nopea ratkaisu edellyttää monipuolisesti eri ratkaisutekniikoiden hallintaa

Tavoitteisiin pääseminen edellyttää oivaltavaa ratasuunnittelua sekä onnistunutta kilpailumaaston valintaa. Otan tämän haasteen ilolla vastaan.