Kartta edellä maastoon - mitä?
Opin itse suunnistamaan maasto edellä. Suomeksi - katselin metsässä ympärilleni ja etsin vastaavia kohteita kartalta. Myöhemmin havaitsin tekniikan soveltuvan erinomaisesti viestisuunnistukseen itseä kovemmassa seurassa. Olennaisten kohteiden poimiminen rastiväliltä ja tarkka rastinotto riittivät - muut huolehtivat rastivälillä sujuvasta ja suoraviivaisesta etenemisestä. Kovavauhtinen huippusuunnistus edellyttää kartta edellä -tekniikan hallintaa, jossa kilpailija ennakoi kartalta tulevat tulevat kohteet, luo niistä itselleen sisäisen mallin ja havainnoi näitä kohteita maastosta.Kartta edellä ja maasto edellä -tekniikoilla on molemmilla mahdollista menestyä tempossa. Väitän tempon optimaalisen vastaustekniikan kuitekin eroavan molemmista edellämainituista. Väitän kullekin asemalle (ja tehtävälle) löytyvän muita menetelmiä tehokkaamman suorituspolun ja jos tämän ennakoi onnistuneesti, menestyy kanssakilpailjoitaan paremmin.
Tehtävätaktiikka - tehtävä vai kokonaisuus keskiössä?
Toimitsijoiden osoittaessa lippuja kilpailijalla on muutamia sekunteja aikaa valmistautua suoritukseen. Kukin kilpailija käyttää nämä sekunnit tavallaan, itse käytän aikaa seuraaviin toimiin pyrkien samalla ennakoimaan tulevan kysymyksenasettelun:- kirkontornien tunnistaminen
- rastilippujen kiinnittäminen
- mahdollisten kaksoiskohteiden havainnointi
- Nopeaa vastaaminen on helpompaa jos tietää kysymyksen etukäteen
- Onnistunut tehtävänasettelun ennakointi nopeuttaa suoritusta lisäämättä virheiden riskiä.
Väitteistä ensimmäisen voidaan todeta pätevän yleisellä tasolla: vaalipaneeleissa ensimmäisen vastaajan vastaukset ovat heikoimpia, tenteissä vastaaminen on helpompaa jos kysymyksiin on ollut aikaa valmistautua jne. Olennaisesti: kun kysymys on kerran prosessoitu mielessä, vastauksen palauttaminen on nopeampaa primaariin ratkaisuprosessiin verrattuna. Ja tälle tasolle osa tempon ratkaisuprosesseista on vietävissä. Kun kysymyksenasettelun ennakointi onnistuu, on valmiin vastauksen kertominen merkittävästi nopeampaa verrattuna tehtävän ratkaisuun kylmiltään.
Väitteistä jälkimmäisen todistaminen on ensimmäistä hankalampaa - ja merkittävämpää. Kyse on tuskin kaikissa tilanteissa todesta väitteestä, sillä kysymyksenasettelun ennakointi voi johtaa kysymyksen väärään tulkintaan. Olennaista olisi todistaa tämä virheellisen tulkinnan riski pienemmäksi menetelmällä voitettuihin sekunteihin verrattuna. Uskon väitteen todeksi ja kehitän harjoitteluani vastaamaan tekniikan vaatimuksia - tulosluetteloiden avulla väitteen oikeellisuutta voidaan myöhemmin arvioida empiirisen aineiston pohjalta.
Minusta ennakointi tempossa vaikuttaa turhan riskialttiilta.
VastaaPoistaNiiden muutaman sekunnin aikana tulisi hoitaa mainitsemasi
kirkontornien tunnistaminen,
rastilippujen kiinnittäminen (sis. sivun ilmansuunnan tunnistus pistekohteilla),
mahdollisten kaksoiskohteiden havainnointi,
sekä lisäksi myös painaa mieleen vähintään A-lipun ja viimeisen lipun sijainti. Ennakoinnille ei siten jää olennaisesti aikaa.
Ns. Kaksoiskohteista, tai pikemminkin "monikohteista" kannattaa tehdä nopeasti joitakin johtopäätöksiä. Varsinkin arvokisoissa nämä ovat tyypillisiä, yleensä nenä/kumparemaastoa, supikkoa tai harvaa puistoa eli maastoja, joissa on useita samankaltaisia kohteita rykelmässä. Tyypillisesti myös lähes kaikki liput on toisiinsa helposti sekoittuvilla kohteilla. Tällöin on oltava tarkkana niin tempossa kuin preo-aikarastillakin.
Mikäli maastossa ei näy toisiinsa rinnastettavia kohteita lähekkäin, se on silloin yksinkertaista, ja preo-aikarastilla ei tällöin ole syytä jarrutella eikä lukea määritteitä, ja tempossakaan ei ole muita vaaroja kuin helppoja nollia ja idioottinollia (ja ehkä myös kikkoja, joita puolestaan on lähes mahdoton ennakoida). Myöskin, jos pienipiirteisellä nenä/kumpare-asemalla kysytäänkin yksittäistä kiveä, on unohdettava pienipiirteiset käyrämuodot ja vastattava nopeasti lippu, tai zero silloin kun kyseessä on helppo nolla.
Edellä mainitut ennakoinnit ovat mielestäni aina tarpeelliset ja aina riittävät. Jos tehtävänannosta alkaa tekemään oletuksia, voi tulla vastanneeksi väärän lipun nopeasti tarkastelematta maastoa kunnolla. Vaikka näin ei kävisikään, väärät ennakoinnit vievät alussa aikaa helposti 2-3 sekuntia. Monimuotoisessa maastossa muutaman sekunnin aikana tehty ennakointi ei todennäköisesti toteudu ainakaan ensimmäisessä tehtävässä, ja tehtävien järjestys on satunnainen.
Oikeastaan vasta elokuun SM-tempossa tajusin tehtävien laatimistavan, ja ymmärsin, että virheitä kannattaa välttää mahdollisimman paljon. Tempossa ei yleensä ole sellaisia tehtäviä, joita ei voisi ratkaista alle 30 sekunnissa. Lähes jokainen tehty virhe olisi voitu välttää alle 30 lisäsekunnilla, yleensä jo 5-10 ylimääräisellä sekunnilla. Yleensä virheet ovat kartanlukuvirheitä. Näitä syntyy helposti, jos taktiikkana on etsiä lipuista se kohde, joka sopii tehtävänantoon. Varmempi tapa on paikantaa kysytty kohde maastosta (karkea suunnan ja etäisyyden arviointi poissulkee idioottinollat, tarkka maastonluku tulee tarpeeseen oikeassa paikassa sijaitsevissa rykelmissä) ja katsoa, onko siellä oikeaa lippua.
Tämä taktiikka vaatii kartan ja maaston vuorottelevaa tarkastelua. Mielestäni ratkaisutekniikka, johon kuuluu mahdollisimman vähäinen maaston katselu, on hyvin riskialtista tulkintavirheille ja myös nimeämisvirheille. Aion keskittyä ensi kaudella tempossa seuraavaan ratkaisutekniikkaan:
Alussa mainitut tulkinnat ennen suoritusta
Joka tehtävässä:
1. Nopea (n. 1 s) määritteen luku (vain sarakkeet D ja G)
2. Onko lippuja siellä päinkään (1-5 s)
Helpoissa tehtävissä vastaus tässä vaiheessa, rykelmissä:
3. Kysytyn kohteen mahdollisimman tarkka paikannus vuorottelemalla maaston- ja kartanlukua (tehtävän vaikeudesta riippuen 5-15 sekuntia; tässä on myös kehittymisen paikka, sillä jokainen vähennetty sekunti vähentää kilpailun kokonaisaikaa yleensä n. 20 sekuntia)
Virheiden välttäminen oli taktiikassani jo tämän vuoden maaottelussa.
Petteri H
Hyvin argumentoitua, huipputason pohdintaa! Kesällä 2017 saadaan tiukka otatus ensinnäkin WTOC-paikoista ja toivottavasti uudestaan Liettuassa. Tartun muutamaan kohtaan, joiden työstämistä voit jatkaa ratkaisutekniikkaa kehittäessäsi:
VastaaPoista"... Mikäli maastossa ei näy toisiinsa rinnastettavia kohteita lähekkäin, se on silloin yksinkertaista, ... ... ja tempossakaan ei ole muita vaaroja kuin helppoja nollia ja idioottinollia ..."
Lause sisältää kaksi olennaista määritelmää: "helppo nolla" ja "idioottinolla". Lokakuussa pohdin kysymystä, missä huiput ovat muita parempia. Olennaisin löydös oli jotakuinkin seuraava: tehtävissä joissa oikea kohde ei ole havaittavissa ja maastossa on tarjolla lippu vastaavassa kohteessa. En ole varma kumpaan kategoriaan nämä luokittelet. Valitsemassasi ratkaisutekniikassa pyrit löytämään oikean pisteen maastosta, mikä todennäköisesti vähentää riskiä tehdä näissä virheitä - jatka samaan malliin.
Olet todennäköisesti oikeassa ennakoinnin tehottomuuden suhteen - ainakin siinä muodossa jossa asian kirjoituksessani ilmaisin. Nokian harjoituksen jälkeen pohdin tekniikkaani kriittisesti ja päädyin jatkossa ennakoimaan lähinnä ilmeiset nollat.
Kommenttisi jälkeen jään pohtimaan seuraavaa. Virheen todennäköisyyden voisi mallintaa funktiolla k x (1/t), jossa t = vastausaika, k = tehtäväkohtainen parametri. Ajan kasvaessa virheen todennäköisyys pienenee, toisaalta käytetty aika kasvaa samalla. Pyrittäessä täydelliseen virheettömyyteen aika kasvaa kohtuuttomasti ja menestyminen hankaloituu. Olennaista on siis oppia tunnistamaan parametri k, ts. milloin virheen todennäköisyys on optimaalinen jotta vastaus kannattaa antaa. Tämän tunnistamisessa taidat olla jo askeleen minua edellä.